Sodankylän matka on jälleen tämän kesän suhteen reissattu. Lomailimme kesäkuun puolivälissä viikon sukulaisten ja sääskien iloksi. Ennen reissua tohdimme kotona kiroilla yksittäisiä sääskiä, mutta enää ne pari hassua inisijää eivät harmita yhtään! Kelit olivat ikävä kyllä pääasiassa sateisia ja kosteita eli noita siivekkäitä kavereita varmasti riitti. Hieman saatiin nauttia auringosta ja tuulestakin, joten niistä hetkistä otettiin kyllä kaikki irti.
Otimme lomailun ihan tosissamme ja paljon tulikin levättyä (tai niin paljon kuin 10 kuukauden ikäinen ikiliikkuja antoi levätä). Aku käyttäytyi siivosti, mutta Rokki sen sijaan hermostui ja hermoili välillä vieraita yllättäen ja hartaasti. Se oli muutenkin välillä hermostuneen oloinen, vaikka Aku vaikutti olevan kuin kotonaan ja muistavan sekä parhaimmat pesäpaikat että jääkaappien sijainnin.
Automatkat sentään sujuivat koirien suhteen hienosti. Rokkikin osaa jo rentoutua etupenkin koppaansa ja Akukin rauhoittuu välillä omalle paikalleen eikä yritä päästä joko vieressä istuvan syliin tai vauvan kanssa samalle turvaistuimelle. Onhan noita kilometrejä tullut jo sen verran mittariin, että ihmettelisinkin enemmän, jos automatkoilla olisi edelleen mukana kaksi karvatonta stressikimppua.
Kissat jäivät tälläkin kertaa kotiin, sillä se on edelleen helpoin ratkaisu kaikkien kannalta näillä reissuilla. Tytöt saivat onneksi jälleen kämppiksen tänne matkamme ajaksi, sillä varsinkin tällä kertaa ruokkijan läsnäolo oli hyvinkin tärkeää. Misun erikoisruokavalio jatkuu edelleen hieman alle kuukauden verran, joten tarjolla ei voi pitää minkäänlaista ruokaa ilman valvontaa tai kissojen erottamista eri tiloihin ruokiensa kanssa.
Ja kuten kuvista voikin nähdä, Moserin uusi terä kolahti postiluukusta ja pääsi heti käyttöön. Näkemiin luolamiehet ja villahousut, tervetuloa kesäukot!
