Syksyisiä herkkuja

Syksy on saapunut ja sen myötä myös hirvenmetsästyskausi alkoi. Meidän taloudessa kukaan ei käy metsällä, mutta onneksi isäni kautta saamme (mahdollisesti) lihoja ja muita yllätyksiä, mikäli heillä on tarpeeksi metsästysonnea. Viikonloppuna pojat saivatkin herkkuja, kun pakastinlokero täyttyi paloittelusta jääneistä jämälihoista ja jopa pieni pussi luita löytyi repusta! Sekä koirat että kissat ovat saaneet jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän hirvenlihaa ja jokainen myös osaa kerjätä sitä, mutta luut olivat uudempi asia. Meillä syödään luita muutenkin melko kehnonlaisesti, sillä pääasiassa kaapista löytyy erilaisia puruluita eikä niinkään oikeita luita - jokusta poikkeusta lukuunottamatta.

Ja se muuten näkyy, etteivät Aku ja Rokki ole tottuneet kunnon luihin pennusta asti eikä niillä herkutella usein, sillä kumpikaan ei oikein osaa syödä niitä! Aku on niin ahne, ettei se malta pureskella oikein mitään, vaan hotkaisee nappulat, lihat ja muut herkkupalat mahdollisimman nopeasti, että saisi pian lisää. Ikävä kyllä se ei ole kahdeksankaan vuoden aikana oppinut, ettei siitä ole mitään hyötyä. Rokki sen sijaan on aivan toisesta ääripäästä: se maistelee, pureskelee ja jopa pohtii kauemmin, että kannattaako jotain syödä ja jos kannattaa, niin miten. Näistä syistä luita täytyy oikeastaan pidellä kummallekin, ettei Aku hätäpäissään hotkaise luuta ja jotta Rokki pureskelisi luutaan kauemmin eikä jättäisi sitä saman tien kylpyhuoneen lattialle lojumaan (jotta Aku voisi sen sitten imaista kurkkuunsa tehokkaan imurin tavoin...).

"Miten niin mää söin jo omani?"

Hieman jännityksellä seurasimme mitä poikien mahat tykkäävät näistä herkuista, että uskaltaako niitä tarjota lisääkin. Kummallekin olisi kyllä maistunut vielä santsikierroskin, kunhan vain joku jaksaisi pitää kuolaisista luista kärsivällisesti kiinni! Ehkä seuraavalle koiralle opetetaan luiden kaluaminen nuoremmalla iällä :D