Meidän aamu

"Ai ulos?"

"Mee keskenäs. Siellä on kylymä, täällä on lämmin."

Meidän lauantaiaamu on alkanut melko verkkaisesti - tai no lähinnä noiden ukkojen osalta. Aurinko on paistanut niin kivasti sänkyyn, ettei sieltä oikein maltettu nousta aamulenkille, vaikka miten emäntä yritti huhuilla. Hyvällä tuurilla jommankumman pää (yleensä Rokin) nousi hetkeksi, ennen kuin auringon mukava lämpö vei jälleen voiton.

"Onks iha pakko jos ei taho?"

Pakko myöntää, että vaikka emäntä onkin toisinaan haaveillut esimerkiksi siperianhuskysta, niin onneksi todellisuudentajua löytyy tarpeeksi. Sellainen koira ei sovi meidän perheeseen ainakaan tässä tilanteessa (ehkä joskus myöhemmin emäntä löytää itsestään senkin puolen, joka viihtyy talvipakkasilla ulkona), vaan nuo kesää ja lämpöä rakastavat kiinanharjakoirat ovat osuvampi valinta. Yhteistuumin täällä jo odotellaankin, että tuo lumi sulaisi pois ja kesä voisi saapua.

 

Otettiinpa sitten kamerakin mukaan, kun lopulta ulos päästiin. Auringosta huolimatta ulkona oli kuitenkin melkein -15 astetta, joten kameran kanssa taiteilusta ei oikein tullut mitään. Emännän näpit olivat jäässä, kameran asetusten kanssa leikkiminen ei jaksanut kiinnostaa ja Akukin olisi halunnut melko nopeasti jo kääntyä takaisin. Rokki sen sijaan on tässä suhteessa vähän vähemmän harjakoiramainen: se pinkoo porukan ekana melkein säässä kuin säässä. Kaameat paukkupakkaset ja hirveä vesisade eivät tietenkään innosta, mutta tänäänkin se on juossut vauhkona paikasta toiseen samalla kun Aku on talsinut korvat luimussa porukan viimeisenä.

"Hei nyt sitä ruokaa jo, oon koko aamun jo puskenu kaikkea mahollista."

Ruoan jälkeen pojat painuivat takaisin lämpimille nokosille, ja tytötkin etsivät sopivat paikat kunhan emäntä oli ensin puskettu täyteen kissankarvoja. Milla jäi tosin keittiöön makaamaan ilmeisesti siinä toivossa, että joku vielä antaisi herkkua... Oman ruoan suhteen pitää olla niin ranttu.

Vähän jaksettiin laiskasti leikkiäkin, mutta kyllä tuo auringossa makaaminen on toistaiseksi vienyt voiton. Mikäs tässä lämmitellessä. :)

Näin meillä aktivoidutaan

Jouluna pojat saivat lahjaksi Busy-Buddy Tug-A-Jug -aktivointilelun. Hienosta nimestä huolimatta lelu ei ole saanut kovin suurta kannatusta meillä... Emäntä ajatteli silloin aikoinaan ennen joulua olla hyvä koiranomistaja ja ostaa jonkin hauskan, mutta vaativan aktivointilelun. Vaativahan tuo on, mutta hauskasta ei sitten olla yhtä varmoja.

Namit laitetaan siis leluun sisälle irrottamalla pullon pohja, ja koiran on tarkoitus narua vetämällä saada ne herkut ulos. Pehmät herkut (eli esimerkiksi nakit) eivät tähän hommaan siis oikein sovi, koska niitä on vaikea saada itsekään revittyä ulos. Meillä onkin laitettu sisälle ihan sitä samaa nappulaa, jota pojat saavat ruoka-aikaankin.

Tarkkasilmäinen voi nähä, et yks nappula sieltä lopulta saatiin ulos... :D

Aku ei tajua lelun ideaa lainkaan. Silloin harvoin kun koko puteli jaksaa kiinnostaa, niin Aku nakkelee sitä lattialle ja yrittää äristen saada pullon pohjan auki. En sitten tiedä onko se tyhmyttä vai fiksuutta, sillä helpompihan reitti se on jos pohjan vain saisi auki... Aku ei kuitenkaan enää pahemmin leiki tällä, eikä sen anneta nakellakaan lelua nyt kun emme enää asu maan tasalla eli alakerran naapureidenkin hermoja täytyy ajatella.

Rokki sen sijaan tajusi leikin idean heti. Se veteli narusta, sai herkkuja lattialle ja siitä innostuneena jatkoi entistä sinnikkäämmin. Tänään poika sitten haki lelun itsekseen lelulaatikosta ja alkoi kannella tyhjää pulloa ympäriinsä, joten laitoin nappuloita sisään ja kaivoin kameran esille (mehän lupasimme joskus näyttää kuvia!). Emme ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta yllättäen Rokkari ei enää osannutkaan vetää narusta. Se kaivaa ja potkii lelua epätoivoisesti vinkuen ja lopulta sai kuin saikin yhden nappulan pois pullosta. Alla on blogin ensimmäinen video, koska pitihän tuo kiljuminen ikuistaa.

Että niin... Mitähän tähän edes sanoisi. Rokilla tuli uudestaan hätä kun kuuli itsensä tietokoneelta itkemässä, vaan onneksi nyt on taas keksitty kivempaa tekemistä kuin aktivointilelun kanssa kiukuttelu. Ehkä me pysytään naruleluissa.