Meillä on ongelma. Mikään lelu (jonka kanssa viitsisi leikkiäkin) ei kestä kovin kauaa. Lähinnä Rokki on ottanut tehtäväkseen tuhota jokaisen eteen sattuvan lelun järjestelmällisesti, vaikka siihen kuluisikin hieman enemmän aikaa. Toisaalta Akukin ehti aikoinaan syödä palasiksi lelun, jonka Rokki sai mukaansa Jannin luota tullessaan minulle sijoitukseen. Rokkari sitten tuhosikin itse sen toisen mukaan saadun lelun...
Eniten pojat tykkäävät erilaisista pehmoleluista ja naruleluista, mutta varsinkin ensimmäisiä on arvattavasti helppo tuhota. Aku tuhosi aivan pienenä yhden ensimmäisistä leluistaan, jostain kaappien kätköistä löytyneen Aku Ankka -pehmolelun (ironista?). Sen lisäksi meillä on tuhottu muun muassa hevonen ja hiiri, noista Rokin hämähäkistä ja linnusta puhumattakaan. Pehmeitä ja pörröisiä leluja ei tosin olekaan ostettu pitkään aikaan, sillä ne kestävät olemattoman ajan ja yleensä ne pitää myös parturoida, ennen kuin kovin pitkillä ja pehmoisilla karvoilla varustetun lelun uskaltaa antaa Rokille purtavaksi.
Naruja Rokki on tuhonnut pari, Aku ei niinkään jaksa vaivaantua moiseen väkertämiseen. Tällä hetkellä tosin narut ovat parhaimpia vaihtoehtoja, sillä niillä on paitsi mukava leikkiä, ne myös kestävät suhteellisen pitkään. Esimerkiksi kumirengas on lojunut lelulaatikon pohjalla melkein sen ostamisesta asti (eli monta vuotta), koska se vain ei ole kiva. En tiedä johtuuko se hajusta vai mausta, mutta se on rauhassa saanut pölyttyä ja tulee varmaan pölyttymäänkin niin kauan, että emäntä tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja nakkaa sen roskiin - pois uusien lelujen tieltä.
 |
| Valmiina tuhoamaan |
Rokin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi astelin Mustiin & Mirriin ja päätin, että nyt löydän kestävän ja hauskan lelun. Olin jo aivan varma voitostani kun kävelin kaupasta ulos Kong Wubba -lelun kanssa. Lelu tuntui paitsi kestävältä niin myös sellaiselta, josta uskoin poikien pitävän; ja kyllähän ne pitivätkin! Lelun kanssa meinasi tulla melkein tappelu, sillä kumpikin ihastui siihen ikihyviksi eikä olisi malttanut antaa toisen leikkiä ollenkaan. Suunnittelin jo uutta reissua kauppaan aikeinani ostaa toinen samanlainen (ellei useampikin, kun niin hyvin meni kaupaksi!), mutta onneksi en ehtinyt. Illalla lelun toinen korva oli tuhottu, parin päivän päästä kumpikin - ja tästä kiitokset kummallekin äijistä - ja nykyään se on roskiskunnossa. En tosin vielä kehdannut heittää lelua pois, sillä tälläkin hetkellä Rokki nukkuu lelu kainalossaan.
 |
| No... niin. Rokki ollut vauhdissa |
Samalla reissulla ostin myös uuden lintulelun, jotta edellinen ja rähjäinen lelu saatiin lopulta nakattua roskakoriin. Rokki kuitenkin tykkäsi siitä lelusta niin paljon (vaikka flamingolta puuttuikin jalka, silmät, nokka, vinkulelu sisältä ja se oli muutenkin likainen), joten ostin uuden samanlaisen. Ei mennyt kauaa, kun poika järsi myös uuden linnun mahaan reiän ja veti sisälmykset pois, mutta silti se on tosi mahtava lelu. Niin ja jalkakin linnulta jälleen puuttuu, mutta siitä voidaankin sitten syyttää Rokin ja emännän riehakkaita leikkejä...
Kumpikaan pojista ei kuitenkaan syö leluista irronneita osia tai palasia, vaan levittelevät ne nätisti ympäri kämppää. Edelleen olen löytänyt jostain sohvan nurkasta tai peiton alta pumpulia tai esimerkiksi narun pätkiä. Metsästys kestävän lelun suhteen siis jatkuu, ehkä me vielä joskus jotain löydettäisiin.
 |
| Väsynyt tuholainen |
