Pikkukisun seikkailut

Pitäisiköhän Misulle tehdä pian oma tunniste blogiin, kun sekin tuntuu esiintyvän täällä jonkin verran... :D

Moni ei ole uskonut, että Milla täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Jenkkakahvoista huolimatta se on virkeä ja määrätietoinen rouva, joka herättää aamulla ruokkimaan ja pitää talon muut asukkaat aisoissa. Siitä kuitenkin huomaa, että pentumainen sähläys ja tohelointi on jo jäänyt, ja seikkailujen sijaan se arvostaa jo enemmän rauhallista elämää. Tietenkin toisinaan täytyy vähän riehuakin, mutta melko vähäksi se jää.

"Ai nää löysitki mut."

Ehkä juuri sen takia Misun "seikkailut" ovat riemastuttaneet päiviäni ajoittain paljonkin. Olen hihitellyt sen leikkimiselle milloin minkäkin narun kanssa, naureskellut ihmeellisille nukkumapaikoille ja yllyttänyt niitä leikkimään Rokin kanssa - kunnes minulla menee hermot siihen naukumiseen ja haukkumiseen, ja tiedossa on pieni jäähy liian innokkaasti leikkiville tenaville.

Lintujahdissa

Tällä hetkellä yksi Misun suosikkipaikoista on nukkua digiboksin päällä. Ilmeisesti se on tarpeeksi suojainen ja etenkin lämmin paikka, jonne Rokki ei tule riehumaan. Kerran löysin pienen etsinnän jälkeen pikkukisun hattuhyllyltä: se oli kiivennyt takkeja pitkin laukkujen ja huivien sekaan, ja seuraili sieltä kun kävelin ympäri kämppää etsien kissaa joka paikasta. Toistaiseksi se on jättänyt verhoni rauhaan, mutta yksi kukka on kärsinyt melkoisia vahinkoja, nettipiuhastani puhumattakaan. Tavaroiden paikkaa on pitänyt muutenkin hieman vaihtaa, sillä esimerkiksi korvakorujeni nakkaaminen lattialle ja sitä kautta Rokin pureskeltavaksi vaikutti erityisen hauskalta. Onneksi ne eivät ehtineet tuhota kovin monia koruja - ja onneksi kumpikaan ei syönyt niitä, kunhan vain yrittivät tuunata niitä paremmiksi.

"Hiipparoihan muualle jo sen kameran kanssa."

Tämän viikon lopulla koko konkkaronkka lähtee hoitoon (tosin Misusta ei voi niin sanoa): emäntä matkustaa Helsinkiin sukuloimaan, joten pojat lähtevät vanhempieni luokse ja tytöt Misun omistajan luokse. Pojilla on varmasti hauskaa lenkkeillä isäni kanssa päivät pitkät, enkä usko Millankaan pahastuvan uudesta paikasta ainakaan kovin paljoa. Niistä ikkunoista on hyvä vaania oravia!

Aku nautiskelee maukkaista unista hymyillen

Vieraileva tähtönen

Pari viikkoa sitten laumaamme liittyi pikkukisu. Tarkoituksena oli, että Misu olisi meillä hoidossa ainoastaan viikonlopun verran, mutta edelleen neiti viettää päivänsä täällä.

Misu käväisi meillä tutustumassa uusiin kavereihinsa yhden yön ajan ennen hoitoon tulemista, jotta järkytys ei olisi niin suuri. Suuri se taisi silti olla... Milla ei aluksi sulattanut vierasta kissaa lainkaan, vaan pörhisteli ja kiukutteli aina tilaisuuden tullen - eli oikeastaan koko ajan. Alkuinnostuksen jälkeen Aku tyytyi pitämään etäisyyttä vierailijaan, mutta Rokki ei olisi millään halunnut jättää uutta kaveria rauhaan. Hoitoviikonlopun aikana nelikko kuitenkin tottui toisiinsa jonkin verran: Misu ja Aku eivät kiinnittäneet toisiinsa huomiota, Milla tyytyi komentamaan pienempäänsä vain silloin kun sattuivat ruokakipoille samaan aikaan (nykyään tosin syövät jo sovussa vierekkäin) ja Misu ja Rokki intoutuivat leikkimäänkin.

Penikat jahtaavat valopilkkua

Aku tosiaan ei pahemmin kiinnitä kissoihin huomiota - ilmeisesti Milla on aikoinaan kouluttanut sen hyvin. Se antaa Misun olla ja mennä rauhassa. Rokki on sen sijaan oma, tohelo itsensä ja spurttailee etenkin Misun perässä keittiöstä olohuoneeseen ja takaisin. Välillä se on innostunut jahtaamaan pitkästä aikaa Millaakin, joka kuitenkin laittaa melko nopeasti stopin moiselle touhulle. Muutaman kerran penikat ovat leikkineetkin keskenään, kun Rokin piti vetää pikkukisua hännästä ja korvista, ja kissa puolestaan veteli toheloa korville. Misun kiiman mentyä ohi se ei kuitenkaan enää jaksa katsella Rokkarin kiusaamista niin paljoa, vaan sähähtää pojalle melko nopeaan. Naiset...

Milla suhtautui Misuun kuten arvelinkin: vihaisesti. Se ei aluksi pitänyt yhtään siitä ideasta, että talossa olisi joku toinenkin kissa. Alun ärhentelyjen jälkeen tytöt kuitenkin tulevat jo melko hyvin toimeen keskenään, eli kumpikaan ei liiemmin kiinnitä toiseen huomiota. Pari kertaa Milla on antoi lähdöt pienemmälleen ruokakuppien äärestä, mutta nyt mahtuvat vierekkäin syömään (omista kupeistaan, tietenkin). Misusta tosin välillä selkeästi näkee, että se haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta Millan kanssa, mutta kissani on liian äkäinen vanha rouva sellaiseen touhuun.

Pikkukisu nauttii auringosta

Misu on sopivasti lieventänyt pahaa kissanpentukuumettani. Muutenkin uhosin heti ensimmäisen kerran nähdessäni sen, että nostan kissan reppuun ja vien sen kotia omaksi kissakseni. Omistajanvaihdosta ei ole kuitenkaan tapahtunut, kunhan se vain majailee vieläkin meillä. Yksiössä neljä eläintä ja parhaimmillaan kaksi (tai useampikin) ihminen on kuitenkin välillä hieman liikaa, joten siitä omasta omakotitalosta ja suuresta pihasta on tullut haaveiltua useammankin kuin kerran...

Road trip

Emännän kiireiden (tai tekosyiden) takia nämä kuvat ovat hieman viivästyneet, mutta alla on kuvia parin viikon takaisesta Kemin vierailusta ja Rokin uudesta kaverista. Kuvat ovat taattua kännykkälaatua, lupaamme palata parempilaatuisiin kuviin ja kaivaa kamera piilostaan takaisin käyttöön. :)

Kesän ekoja rusketusrajoja hankkimassa

Kävimme siis isäni ja poikien kanssa Kemissä pari viikkoa sitten. Vierailimme mummoni ja tätini luona, ja samalla tuli tietenkin treenattua autossa matkustamista. Aku joskus pienempänä kärsi parin matkan verran matkapahoinvoinnista, mutta nykyään se matkustaa ilman minkäänlaisia ongelmia (paitsi toisinaan hätä siitä, että se jätetään autoon yksin, on turhankin selkeä); Rokki sen sijaan on jälleen vaikeampi tapaus. Sillä meni alku hyvin, mutta nykyään se on kärsinyt jonkin verran matkapahoinvoinnista ja vaikka se ei oksentelisikaan, siitä kuitenkin näkee selkeästi kuinka kauhuissaan pikkuinen on. Onneksi isä istui takapenkillä poikien kanssa, niin Rokkikin uskaltautui nukkumaan ja rentoutumaan hieman.

Vahtikoira

Mummon luona meitä odotti herkullinen ateria, ja myös pojat olivat hyvin tietoisia siitä. Ennen ruokaa ne ottivat aurinkoa parvekkeella ja ruokailun jälkeen kaksikkokin sai osansa kalasta. Kotioloissa molemmat ovat tottuneet syömään jonkin verran kotiruokaa, sillä lyön ylijääneet ruoat usein poikien kuppeihin roskakorin sijaan. Sen lisäksi kumpikin on kyllä niin ahne varsinkin toisen läsnäollessa, että ei ole niin hirveästi väliä mitä on tarjolla: hyvää se on silti!

Seuraavassa kyläpaikassakin odottikin ruoan sijaan uusi kaveri: tiibetinspanieli tyttö Pipsa, joka sattui olemaan suurin piirtein Rokin ikäinen. Nuoripari intoutuikin leikkimään keskenään ja pari kertaa Akukin spurttaili mukana, mutta sen turhan päällekäyvä tapa leikkiä ei miellyttänyt kaikkia. Aku sitten viettikin suurimman osan ajasta jäähyllä ja seurasi pentujen ystävystymistä.

"Mää tuun mieluummi sylykkyyn"

Reissun jälkeen pojat väsähtivätkin melko hyvin, emännästä puhumattakaan. Tällä(kin) hetkellä kolmikkoni arkea villitsee pikkukisu, jonka hoitoreissu on vähän venähtänyt... Siitäkin Rokki sai uuden kaverin, mutta laittelemme kuvia vierailevasta tähdestä seuraavaan merkintään. Vauhtia ja meteliä ei kuitenkaan meiltä tällä hetkellä puutu!