11 kysymystä Millalle

Koska Milla on ollut melko vähän parrasvaloissa blogin puolella ja emännällä on nyt sopivasti aikaa kahvikupposen kanssa, päätimme toteuttaa Ikisinkku-blogissa olleen haasteen blogikissoille.

1. Kuinka päädyit nykyiseen kotiisi?
Nykyiseen kotiini löysin tieni löytöeläinkodista, jonne vanha pariskunta toi minut saatuaan minut ensin kiinni eräältä mökkialueelta. Olin siis kesäkissa, kunnes valloitin nykyisen perheeni naisten sydämet ja sillä tiellä olen edelleen.

2. Syötkö koskaan raakaa lihaa?
Syön! En muuta söisikään jos vain saisin valita. Hirvenliha on ehdoton suosikkini, ja muistan kyllä vaatia oman osani saaliista kun joku sitä vain paloittelee. Harmi vain, että siitä hirvenlihasta tykkäävät muutkin tässä taloudessa...

3. Oletko ollut koskaan ulkona vapaasti?
Joo, silloin kun olen karannut. Alkuaikoina olin kova tyttö livahtamaan oven raosta kohti naapurin vehreämpiä ruohikkoja, mutta nyt vanhemmiten en enää niin jaksa välittää sellaisesta seikkailusta. Nykyisessä kodissa olen ulkoillut vain valjaissa, sillä ihmiset eivät ole uskaltaneet päästää minua oman onneni nojaan ulos... en kuulemma pärjäisi hetkeäkään.

4. Mitä mieltä olet valjaista?
En erityisemmin tykkää niistä, vaikka olenkin ulkoillut valjaissa ja fleksissä useita kertoja. Yleensä tyydyn silloin makoilemaan ja vahtimaan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta, mutta ihan sellaiselle lenkille minua ei saa, mistä muutamat ovat haaveilleet. Minähän en pihasta poistu vaaleanpunaisissa hepeneissä.

5. Lempinukkumapaikkasi?
Rokin saapumisen jälkeen ehdottomasti paras paikka on oma kuljetuskoppini, jossa saan jo nykyisin olla rauhassa. En ole kuitenkaan erityisen nuuka nukkumapaikkojen suhteen: nukun mielelläni niin sohvalla, pöydällä, tuolilla, koirien vaatteiden päällä niille varatussa kassissa tai vaikka tyynyn päällä, kunhan olen ensin potkinut emännän pään pois siitä. Kainalopaikkakin on silloin tällöin ihan kiva.

6. Minne ruukaat piiloutua, kun näet, että kuljetuskoppi vedetään esille?
Vaikka nukunkin mielelläni kopissani, en kuitenkaan halua viettää siinä pitkiä (tai edes lyhyitä) matkoja autoon tungettuna. Niinpä livahdan usein sängyn alle piiloon, kun jonnekin pitäisi lähteä. Nuorempana piilouduin monesti päiväpeiton alle, mutta nykyään se on turhan rankkaa.

7. Onko sinulla kissakavereita?
Jostain syystä näyttää, että emäntä yrittää kovasti saada minulle kissakaverin monta vuotta nuoremmasta tytöstä. Minä en ole aivan samaa mieltä. En muutenkaan välitä niin sanotuista kavereista, vaan pidän perhettäni enemmänkin palvelusväkenäni ja se riittää minulle aivan hyvin. Niin kauan kuin minulla on ruokaa, lämmin paikka nukkua ja joku rapsuttajana, voin hyvin antaa ihmisten hetken luulla, että olisimme oikeasti jopa kavereita.

8. Voitko saada vauvoja?
Löytöeläinkodista haettaessa sopimukseen kuului, että minulle ei tule ikinä vauvoja, joten minut on steriloitu. Noissa kahdessa karvattomassa älykääpiössä on kuitenkin minulle aivan tarpeeksi huolehdittavaa ja vahdittavaa, etten enempää edes haluaisikaan.

9. Tottelevatko Ihmisesi sinua niin kuin heidän kuuluu?
Lähes kymmenen vuoden koulutuksen jälkeen voin todeta, että oppi on mennyt melko hyvin perille. Toki palvelussa on aina parantamisen varaa, sillä esimerkiksi nykyisen ruokani vaihtaisin mieluusti kokonaan raakaan hirvenlihaan enkä enää koskaan koskisi kaameaan tölkkiruokaan.

10. Oletko matkustellut paljon?
Olen matkustellut ympäri Suomea aina Saariselältä Turkuun asti, käynyt risteilyllä ja vieraillut jopa Ruotsissa. En kuitenkaan pidä matkustelusta ja nykyään sekin on vähentynyt, sillä perheen lasten kasvaessa joku on monesti jäänyt kotiin katsomaan perääni. Viihdyn paljon mieluummin kotona.

11. Millainen oli edellinen eläinlääkärireissusi?
Tavallinen rokotuskerta, mutta tein kyllä selväksi etten pidä piikeistä. Tai eläinlääkäreistä. Enkä kuljetuskopissa odottamisesta koiria vilisevässä odotusaulassa tai edes matkasta sinne. Paljon mieluummin nukkuisin auringon lämmössä.

Match show 13.5.

Äitienpäivän kunniaksi Rokki asteli näyttelykehään toisen kerran. Kylmän tuulen takia kehässä keikistely ei ollut kovin mukavaa, mutta viimasta huolimatta poika esiintyi reippaasti ja sai punaisen nauhan. Sijoitusta ei tullut, mutta treeni on aina hyödyksi ja olihan tuo mukava tapa viettää sunnuntai.

Janni sai jälleen kunnian esittää Rokki, mutta jossain vaiheessa pitänee itsekin siirtyä kehän laidalta sinne sisäpuolelle parin vuoden tauon jälkeen. Valokuvaajana toimi tällä kertaa Sara.

Ropsu on jo kahdeksan kuukautta vanha jätkä, nopeasti on aika mennyt ja onhan tuo ehtinyt kasvaakin - vaikka pieni miehistyminen ulkomuodollisesti (ja miksei myös päänsisäisesti) olisi tervetullutta. Onhan tässä vielä aikaa! Onnittelut vielä BIS-kehässä hienosti sijoittuneille koirakavereille ja erityisesti Femille, joka edusti hienosti harjakoiria kun muut eivät tällä kertaa niin pitkälle päässeet. :)

Sateinen kevätpäivä

... on hyvä viettää rentoutuen:

Onneksi kuitenkin aurinko paistoi sen verran, että pystyimme poikien kanssa käymään kunnon lenkillä ja sen jälkeen olikin "siivouspäivä": kynsien leikkaus, trimmaus, pesu ja harjaus. Kyseiset toimenpiteet eivät ole liiemmin herrojen mieleen, mutta tänään molemmat käyttäytyivät melko nätisti ja Rokkikin saatiin komeaksi ilman suuria erimielisyyksiä. Kyllä ne taas hetken aikaa tunnistaa kiinanharjakoiriksi!

Harjispoika sairastaa

Yksi meidän porukasta on pikkuisen kipeänä, nimittäin Aku. En tiedä mitä se on suuhunsa saanut, mutta maha on kipeänä ja aamu on sujunut välillä yökkäillen. Ruoka tai namit eivät maistu, vettä se on sentään hieman juonut ja kovasti yrittää jatkuvasti jonnekin lämpimään nukkumaan. Maha ei tosin pidä enää outoa ääntä ja yökkäilytkin ovat ainakin toistaiseksi loppuneet, joten toivottavasti pienet unet tuossa jalkani vieressä auttaisivat ja paha olo on tiessään kun poika herää. Ei ole kiva katsella, miten toinen on täysin maansa myynyt ja kulkee säälittävän näköisenä. Toisaalta se jaksoi hieman komentaa jo Millaa ja Rokkia kauemmas ja nuorempana Akulla oli välillä tällaisia päiviä, jolloin maha oli jostain syystä kipeä mutta meni nopeasti ohi, joten emme huolestu vielä. Eiköhän tämäkin nopeasti kärsitä pois.

Pakko kuitenkin myöntää, että herätyskelloa parempi herätys on se, kun tajuaa jonkun oksentavan sänkyyn ja on kiire saada sotkija alas sängystä. Pyykkitupa jouduttiin kuitenkin taas varaamaan, mutta onpahan puhtaat lakanat illalla.

Emännän vieresä on kiva nukkua, jos se ei kuvvais jatkuvasti

Joku aika sitten Rokki jouduttiin käyttämään eläinlääkärillä hampaiden takia, sillä maitohampaat eivät vain suostuneet lähtemään pysyvien hampaiden tieltä. Kaikenkaikkiaan siltä poistettiin seitsemän hammasta: kaikki kulmurit ja kolme etuhammasta. Hampaat olivat kuulemma tiukassa ja olin huomannut sen itsekin, sillä luut, leikit ja epätoivoiset nitkutusyritykset eivät tuottaneet minkäänlaista tulosta. En saanut kotikonstein yhtäkään hammasta liikkumaan, vaikka Akulta aikoinaan irtosi kaikki hampaat ilman sen suurempia tappeluita. Pari Rokin irronnutta etuhammasta on tullut aikaisemmin vastaan, mutta onneksi purukalusto on nyt siltä osin kunnossa.

Ja Rokilla on muuten tosi tylsää kun isoveljeä ei saa nyt kiusata. Onneksi peittojen keskellä on aina kiva pyöriä ja peuhata vaikka yksinkin.

Millalta ruokaisat terveiset. Vahtikissa!