Emäntää koetellaan

Tänään kotona odotti mukava yllätys kun pääsin koulusta kotiin. Rokki (oletettavasti, sillä Aku ei ole osoittanut kiinnostusta) oli päättänyt repiä pienestä reiästä, jonka Milla on ajan kuluessa raapinut sänkyyn, täytteitä ulos. Täytteitä oli levitetty ympäri kämppää ja niitä keräillessäni satuin huomaamaan, että joku sankari oli oksentanut sänkyyn. Ei auttanut kuin varata pyykkituvasta aika ja kantaa liinavaatteet koneeseen, johan ne alkoivat muutenkin olla hiekkaiset poikien kantaessa roskia sisälle...

Kiitos Ropsu!

Rokki lähtee tänään Jannille yökyläilemään, joten ajattelin siistiä poikaa hieman. En ehtinyt kuin ottaa pennun syliin ja napata kynsisakset käteen, jolloin se alkoi kiljua kuin henki olisi ollut kyseessä. Lopulta se rauhoittui ja kynnet saatiin leikattua, mutta ikävä kyllä tuo ei ole ainoa kerta.. Aikaisemminkin se on harrastanut samaa, vaikka ainakaan tietääkseni kynttä ei ole ikinä leikattu liian pitkälle. Akukin ehti hermostua Rokin kynsien leikkuun aikana, mutta se oli toimeenpiteen ajan hiljaa kuten aina ennenkin.

Kynsien jälkeen oli trimmauksen vuoro. Pakko sanoa, että en olisi ikinä uskonut rakastavani mitään trimmeriä näin paljon. Moser ChroMini on loistava! Alla on myös vertailun takia kuva Rokista ensimmäisen vedon jälkeen, sillä olen niin monesti puhunut sen karvaisuudesta ilman kuvia. Karva ehti kasvaa noin kuukauden, melkoinen ero.

Eka veto

Blogin tilastojen mukaan tänne on löydetty Googlen kautta useimmiten hakusanalla, joka liittyy jotenkin trimmaamiseen tai Moseriin. Meidän trimmerimme on tilattu kimppatilauksena Saksasta, Janni toimi välikätenä ja säästimme sillä tavalla. Kannattanee siis kysellä myös oman rodun ihmisiltä, josko joku tietäisi kimppatilausmahdollisuuksista. Minkäänlaista opasta nakun trimmauksesta tuskin on ainakaan aivan heti tulossa tänne, sillä olen tottunut trimmaamaan lähinnä Akun kaltaisia melko aitoja nakuja, jolloin karvaisempi Rokki on minullekin välillä haaste. Moser kyllä toimii hyvin, mutta täydellistä lopputulosta ei näillä taidoilla vielä saada aikaan. :) Onneksi joku muu huolehtinee Rokin valmistautumisesta näyttelyihin sitten aikanaan.

Pilkkuja pilkkuja!

Pienenä Rokilla oli oikeastaan tummempaa ainoastaan päässä ja kyljessä iso laikku, mutta nyt se on tosiaan hommannut itsensä täyteen pilkkuja. Niitä tuntuu joka trimmauskerran jälkeen löytyvän taas entistä enemmän. Saa nähdä mitä karvan alta paljastuu taas kuukauden päästä!

Synttärionnea: Aku 5v!

Arvokkaasti harmaantunut äijä täyttää tänään huimat 5 vuotta. No, oikeasti poika on kasvattanut harmaan parran jo pienestä asti, mutta synttäreitä vietetään silti tänään. Onnittelut myös velipojille!

Käveltiin tänään hyvän ilman ja vapaapäivän kunniaksi kaupunkiin, josta äitini otti pojat auton kyytiin ja itse pyöräilin takaisin kotiin. Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, käveleskelimme "maisemareittiä" ja nautiskelimme lämpimästä auringonpaisteesta. Rokki onnistui myös taitavasti löytämään ne kaikki mutaiset kohdat, vaikka asfaltti pääasiassa olikin kuivaa.

Millakin olis halunnut mukkaan.

 

Kameraan ei näköjään voi kattoa samaan aikaan...

 

Pojat kulkivat melko hienosti vieressä, vaikka ihmisiä menikin useammin ohi kuin mihin olemme normaaleilla lenkeillä tottuneet. Rokilla olisi myös riittänyt virtaa pidemmällekin matkalle, mutta kotiin päästyä pojat hetken riehumisen jälkeen väsähtivät nopeasti ja nukkuvat edelleen niin sikeästi, ettei edes jääkaapin oven avaamiseen herätä.

Pikaiset kuulumiset

Blogi on hieman jäänyt nyt huomiotta, sillä kuvia ei ole ollut enkä tahdo kirjoittaa pitkää pötköä tekstiä ilman poikien ja Millan kuvia. Toisaalta emäntä on myös ollut melko kiireinen ja väsynyt, joten ihan rehellisesti tekstin aloittaminenkin on ollut niin kovin vaikeaa... Tässäkin postauksessa olevat kuvat ovat vanhempia ja kännykkäni kätköistä, mutta onpahan edes jonkulaista kuvitusta.

Miten ne voivatkin näyttää noin erilaisilta?

Pääsiäisloma oli meillä pientä hulinaa, sillä jatkuvasti piti kyläillä jossain tai joku kävi meillä. Poikien mielestä ehdottomasti parhain reissu taisi kuitenkin olla vanhempieni luokse, sillä etenkin Aku viihtyy erittäin hyvin isäni seurassa ja isä muutenkin lenkkeilyttää poikia mielellään. Hieman tosin meinaa mustasukkaisuus jäytää Akun sisällä nyt kun se on huomannut, että Rokkikin saa huomiota osakseen, mutta kinaa pojilla ei ole tullut. Lähinnä rapsuttajalla on sitten kädet täynnä tekemistä, kun molemmat koirat haluavat silityksiä ja yrittävät nuolla suupielet ja korvat puhtaaksi.

Pikku-Ropelli pari kuukautta sitten

Rokki täytti 10.4. seitsemän kuukautta, ja siitä on alkanut ilmetä pieniä tyrannin piirteitä. Poju koittaa komentaa paitsi Akua niin myös Millaa, joka ei oletettavasti tykkää pomotteluyrityksistä ja laittaa Rokin välillä takaisin aisoihin. Aku sen sijaan alistuu nopeasti, vaikkei sekään selkeästi pidä ajatuksesta. Alusta asti tiesin, että lopulta Rokki tulee pomottamaan Akua, sillä se on luonteeltaan enemmänkin epävarma pomottelija. Aku kyllä uskaltaa näyttää kuka on isompi ja parempi niin kauan, kuin välimatkaa on tarpeeksi - sitten taas jos tuollainen pieni rääpäle näykkäisee ilmaa kuonon lähellä, niin Aku painautuu maahan. Toivon, ettei pojilla sen suurempia valtataisteluita tule Rokin tuosta vielä kasvaessa ja miehistyessä (minkä se saisi tehdä jo ulkonäkönsä suhteen pikkuhiljaa, se on vieläkin aivan kakara!).

Milla tuoksuttelee kevättä!

Eilen käytimme Akun rokotuksissa, ja Rokki pääsi myös mukaan ihmettelemään menoa. Aluksi Aku ei olisi halunnut millään seisoa pöydällä, vaan totesi olkapääni olevan parempi paikka ja yritti sitä kautta lääkäritätiä karkuun. Itse rokotuksen ajan se oli kuitenkin kiltisti eikä näyttänyt häiriintyvän piikistä lainkaan. Rokki sen sijaan kaipaili odotushuoneessa erään nätin tyttöpennun luo, ja ehtiväthän nuoret rakastavaiset nuuhkaista toisiaan - ennen kuin tyttö tuli liian lähelle ja Rokki komensi nuorempaansa... Saa nähdä millainen pirttihirmu pojasta kasvaa, vaikka toistaiseksi se ei ole ihmisille ärhennellyt lainkaan. Aku oli Rokin iässä vaikeampi tapaus ja etsi jatkuvasti paikkaansa perheessä, kun taas Rokki on edelleen pentumaisen tyhmä ja heittäytyy helposti kyljelleen ja vain pussailee mielellään. Lyömään se on kylläkin oppinut; yhdestä herätyksestä emännällä on poskessa naarmu muistona, kun herätyskellon ääneen ei herätty tarpeeksi nopeasti ja Rokki päätti auttaa läppäisemällä poskeen.