keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

On siis kevät

Emännän vapaapäivän kunniaksi aloittelimme päivän oikein hitaasti ja lämpötilan kohotessa lähdimme lopulta meren rantaan kävelylle. Auringonpaisteen ja mustan takin ansiosta taluttajalla oli pian liiankin kuuma, ja pojat tarkenivat hyvin villamantteleilla. Alla muutama kuva meidän lähellä sijaitsevista ulkoilumaastoista sekä tietenkin siitä meren rannasta.




Tällä rannalla Aku on ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) kerran uinutkin viime kesänä. Vesi on melko pitkälti matalaa ja siellä täällä on särkkiä, mutta veteen pääsy on hieman vaikeampaa kasvillisuuden ja mutaisen pohjan takia.. Mistään kunnon uimarannasta ei ole siis kysymys, vaikka kesäisin siellä onkin välillä näkynyt niin lapsiperheitä, kaveriporukoita kuin koirien ulkoiluttajiakin nauttimassa kesästä.





Pojilla oli paljon uusia hajuja haisteltavana ja vieraita ihmisiä ihmeteltävänä, joten kotiin päin palatessamme Aku alkoi osoittaa jo väsymyksen merkkejä. Se laahusti vierelläni ja innostui vasta, kun huomasi kotioven olevan nurkan takana. Rokilla energia sen sijaan ei kadonnut missään vaiheessa minnekään, vaan se pyrähteli sinne ja tänne, vahtasi lintuja ja hyppeli tuulen mukana lentäneen muovipussin perässä. Joku voisi kuitenkin muistuttaa minua, että miksi päädyin ottamaan koiran, jolla on valkoiset tassukarvat... Aku on niin helppo kurakeleilläkin, sillä sen tassukarvat ovat vähäiset ja jo valmiiksi ruskeat. Rokin puhtaanvalkoiset tassut ovat kuitenkin saman tien kurassa ja mudassa, ja se ei pidä sitten yhtään niiden pesemisestä. Toisaalta olen miettinyt aikoinaan valkoista puuteria, joten siihen verrattuna nakumpi versio vaaleasta koirasta on huomattavasti kivempi tähän aikaan vuodesta.

Rannalla kulkiessamme satuin huomaamaan joutsenen, joka lensi meistä ohi ja laskeutui muutaman kymmenen metrin päähän muiden joutsenten seuraan. Emme ole aikaisemmin törmänneet joutseniin niin läheltä, joten pakkohan meidän oli kulkea lähemmäs ihmettelemään niitä. Rokki olisi kovasti halunnut juosta lintujen luo, Akua taas ei hirveästi kiinnostanut ja ilmeisesti se olisi mieluummin kääntynyt jo kotiin. En kuitenkaan tiedä linnuista oikeastaan mitään ja pari isompaa joutsenta jähmettyi tuijottamaan meitä melko pelottavasti, joten jätimme suosiolla useamman kymmenen metriä etäisyyttä ja yritin kovasti zoomailla kameralla todistusaineistoa.




Toivottavasti saadaan nauttia vielä näin kauniista ja keväisistä päivistä monta kertaa! Vaikka kyllä meillä jo kaikki odottelevat kovasti kesää ja auringonpalvontaa...

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Koirapuistoilua

Lämmin ja aurinkoinen ilma sekä vapaa aamupäivä saivat meidät tänään lähtemään koirapuistoon pitkästä aikaa. Pojat kyllä tarvitsisivat jonkun innokkaamman kaverin seuraa koirapuistossa, sillä keskenään ne keskittyvät lähinnä ensin haisteluun ja sitten portin vierellä seisoskeluun. Sain niihin sentään vähän liikettä heittelemällä nappuloita ympäriinsä ja juoksuttamalla niitä niin (samalla ovelasti treenaamalla kummankin kanssa luoksetuloa), ja lopulta Rokki intoutui pyrähtämään pari kertaa ihan yksinäänkin. Vauhdikas seura olisi kuitenkin enemmänkin kuin tervetullutta, joten erityisesti pienet ja söpöt tyttökoirat voivat ottaa yhteyttä! Muutkin hyväksytään ehkä kaveriksi.




En tiedä, onko Akun jotenkin vaikea "irtautua" minusta, sillä se ei kovin kauas lähde kun remmin ottaa pois - ei ainakaan aitauksessa. Toisaalta se oli viime kesänä yhdellä mökkireissulla lähes koko ajan irti, sillä mökki oli sopivan syrjässä eikä naapureita ollut lähellä. Siellä poika pysytteli hienosti pihapiirissä, vaikka saattoikin rantasaunalta lähteä yksinään takaisin mökille. Kertaakaan se ei kuitenkaan näyttänyt edes harkitsevan karkaamista, vaan oleili siellä missä muutkin olivat. Silti en jotenkin luota siihen, että ihan missä tahansa metsäpolulla uskaltaisin päästää sen irti, sillä luoksetulo ei suju aina samalla tavalla kuin koirakirjoissa.

Nyt kelepaa nukkuaki!
Mukavaa kuitenkin, että lyhyen matkan päästä löytyy paitsi tilava ja siisti koirapuisto niin myös hyvät ulkoilumaastot. Ehkä me tässä lumien vähetessä intoudutaan riehumaan enemmänkin koirapuistossa, kun lumi ei palele tassuja.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Lopultakin: Moser ChroMini!

No nyt se löytyy meiltäkin. Nimittäin Moser ChroMini -trimmeri, jota on melkein viisi vuotta odoteltu. Nyt vain lopultakin oli oikea aika sille, kun sain isän sponsoroimaan poikien parturointia ja maksamaan meille kyseisen trimmerin. Ja onhan se hyvä!

Partamöröstä...

... siloposkeksi
Aku on saanut kasvatella partaansa joulukuusta asti, mutta siitä huolimatta sen parta oli harvempi kuin Rokin parisen viikkoa kasvanut reuhka. Aku kyllä onkin melko aito naku etenkin Rokkiin verrattuna: runkokarvaa sillä ehti kolmessa kuukaudessa kasvaa ainoastaan jonkin verran pieninä tuppoina selkärangan kohdalle, häntään sekä sinne tänne yksittäisiä karvoja. Parta sen sijaan alkaa kasvaa melko nopeastikin, mutta trimmaillessa se onkin aikalailla ainoa paikka, joka täytyy ajella. Muuten saa napsia sieltä täältä eikä trimmausta siltikään välttämättä edes huomaa kuin naamasta. Hiuksiakaan sillä ei kasva kuin päälaella, kun taas Rokin tukka yltää pitkälle niskaan.

Korvat! PYSTYSSÄ!

Poju pian 6 kuukautta
Rokki ajeltiin (lopultakin!) tiistaina, kun kävimme Jannin luona katsomassa hänen uutta pentuaan ja hakemassa meille trimmerin. Ikävä kyllä minulla ei ole nyt tarjolla vertailukuvaa Rokin karvoista ennen ja jälkeen trimmauksen, ja varsinkin vertauksena Akun karvoihin... Se kuitenkin kasvattaa karvaa joka paikkaan ja paljon. Onneksi Janni pääsi sijoittajan roolissa huolehtimaan trimmauksesta, mutta tuskin maltan odottaa koska pääsen itse kokeilemaan uutta trimmeriä pennun karvoihin. Edellinen trimmerini ei jaksanut niiden yli, mutta ainakin Akun naamakarvat Moser veti pois paljon edeltäjäänsä paremmin. Lähinnä kuitenkin pelkään sitä karvoihin hukkumista.

Kaiken sen karvan hävittyä paljastui myös, että Rokki on kasvattanut itselleen runkoon tummia pilkkuja. Jännä nähdä tuleeko niitä vielä paljoa lisää ja miten aurinko ja ruskettuminen vaikuttavat niihin, ja Rokin ihoon muutenkin. Akusta tulee komean tumma kesällä, talvella se on oudon kalvakan värinen sinertävän ihonsa kanssa.


Mutta kevät on tosiaan saapunut Ouluunkin! Aurinko paistaa, kaikkia hymyilyttää ja lenkillä viihtyy pidempään. Pihamme pieni polku on myös mukavasti jäässä ja epätasainen tallautuneen lumen ansiosta, joten lenkille lähtö on aina suuri tasapainotesti. Koirat pysyvät pystyssä, emäntä ei aina.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Hei me herkutellaan!





Luille on meillä aina kova kysyntä, varsinkin kun ilmojen takia ulkoilu jää toisinaan vähän vähemmäksi (onneksi kevät on selkeästi saapunut jo Ouluunkin!). Onneksi isä muistaa poikia välillä lahjuksilla metsästysreissuilta. Nam!